Jotkut teistä tiesivätkin, että Kristiinan kanssa käymäni huiman joulukalenterivaihdon jälkeen sain vielä pehmoisen paketin 25. joulukuuta. Tämähän oli tietysti Kerttu-koiraneiti, rodultaan welsh corgi cardigan, joka muutti meille ilostuttamaan elämäämme. Ja sitä se on nyt tehnyt niin topakasti, että nukkekotipostauksetkin ovat olleet osittain paitsiossa. Tässä tummasilmäinen kaunotar ottaa lukua, nämä ovat ainoita hetkiä että siitä saa kuvan jossa se näkyy muussa muodossa kuin mustana viivana:
 
Kertulla on erittäin hieno, pitkä ja ulkomaankielinenkin nimi, mutta kotioloissa se ristittiin Kerttu Kipinäksi. Kipinä siksi, että peipposistani keskimmäisellä oli tällainen mielikuvituskoira ihan pikkuisena. Uni maistuu missä vain:

Me suunnittelemme Kertun kanssa osallistuvamme tapakasvatuskursseille helmikuussa ja sitten siitä eteenpäin vain taivas on kattonamme, kun loistamme kuuliaisuuskisoissa ja muissa. Mutta sitä ennen Kertun korvien pitäisi nousta rodunomaisesti pystyyn, koska luulen etteivät "Keeerttuuu....!"-kutsuni kuulu, kun luppakorvat vaimentavat kutsuhuutoni niin tehokkaasti...